Sulatetusta lasinpalasta tuli kaulakoru, porasin reiän porakoneen avulla, 3mm lasille sopivalla terällä.  Sujui reiän tekeminen huomattavasti nopeammin kuin aikaisemmin lasin kaiverruskoneella, tein kyllä nytkin ensin pienen jäljen kaiverruskoneella, että oli helpompi aloittaa reiän poraaminen. Solmeilin mustasta puuvillanyöristä kaulanauhan ja lukko taakse ihan turvallisuussyistäkin, että on jokin kohta kaulakorussa, mikä antaa periksi tarpeen vaatiessa. 

Käsitöiden tekeminen on hieman kärsinyt, tietokoneella on tullut istuttua sitäkin enemmän sukututkimusta tehden. Ja kirjoja lukien, sukututkimusta koskevia että suomen historiaa. Aloitin juuri lukemaan kansakunnan historiaa, mieheni isä  suositteli kyseistä kirjasarjaa suomen historiasta. Kaiketi ei mikään extra suosittu kirjasarja tai ehkä suomen historia ei tänä ajankohtana kovinkaan montaa kiinnosta enää. Nimittäin kirjastossa piti mennä ihan kysymään, mistä kirjat löytäisin..... löytyihän ne kaikki.... kirjaston kellarivarastosta. 

Mieheni isän vieraillessa täällä, tuli käytyä muutamalla hautausmaallakin. Itse asiassa hyvinkäällä kiersimme puoli hautausmaata etsien sukulaisteni hautapaikkoja. Yksi löytyi helposti, mutta muut haudat ovat varmaan jo joutuneet uuteen käyttöön. Harmittaa.

Sukututkimus on todella hidasta ja aikaa vievää puuhaa, mutta aina kun etenee edes hieman, niin jaksaa yrittää. Netistä löytyy jo todella paljon kirkonkirjoja yms materiaalia. Eli aika paljon saa aikaiseksi jo pelkästään tietokoneen äärellä istuen. Innostukseni sukututkimukseen lähti varmasti omien lapsien syntymisestä, omasta mielenkiinnosta omia sukujuuriani kohtaan sekä ajatuksesta, että voin kertoa lasteni aikuistuessa heille heidän sukuhistoriansa. Mutkia on kyllä melkoisesti matkassa muutamien sukulaisten tietojen etsimisessä, mutta yritetään. Tämä onkin aikamoista salapoliisityötä.